Kopkop bridgee

Tämä pelihän on luonteeltaan sellainen, että pelaajien vuorovaikutus ulkopuolisten ihmisten kanssa on äärimmäisen vähäistä pelin aikana. Joskus tuntuu, että vaikka talo sortuisi ympäriltä, tuskin kukaan sitä huomaisi. Joku ehkä saattaisi kysäistä, alertoiko joku partnerinsa tarjouksen koputtamalla.

Pelaajat toki saattavat välillä hyvinkin selkeällä äänellä kommentoida pelissä tehtyjä virheitä, varsinkin partnerin tekemiä. Joskus on itsestäkin tuntunut, että onneksi on pöytä välissä, niin ei yllä partnerin kanssa nenänkaivukoneen kauhan avulla kommunikoimaan. Noh, ei ainakaan itselle ole koskaan niin käynyt, enkä ole vastaavista tilanteista edes kuullut.

Viime torstaina oli niinkin harvinainen tapaus, että harvoin näkee, saati kuulee. Osaltaan siihen vaikutti uusi pelipaikkamme. Tilat ovat viihtyisät ja pöydät hyvät, valaistus toki voisi olla hiukkasen parempi. Tällä kertaa ratkaisevassa osassa oli kuitenkin kyseisen ravintolan puulattia. En osaa tarkkaan sanoa, onko kyseessä aito lautalattia, mutta tähän tilanteeseen se sopi akustiikaltaan mainiosti.

Perinteisesti kaikki pelaajat tuijottivat keskittyneesti kortteihinsa, pientä peruspulinaa pöydistä kuului. Yhtäkkiä alkoi kuulua säännöllinen, rytmikäs ja määrätietoinen kopina. Tämä johtui siitä että joku kauniimman sukupuolen edustaja korkokengissä meni pelipöytiemme ohitse.

Kumma kyllä, pulina loppui kuin käskystä, kaikkien päät kääntyivät kuin narusta nykäistynä kopinan suuntaan ja seurasivat tätä huomiota herättävää askellusta niin kauan kuin sen aiheuttaja oli näköpiirissä. Kopina oli niin rytmikästä, että kenkien omistaja varmasti tiedosti saaneensa huomiomme.

Jostain kumman syystä kaikkien pelaajien hymy oli herkässä ja jonkin aikaa tuli kommentteja, joissa puhuttiin ihan muusta kuin slammeista ja merkinannoista. Taisi olla kyse tärkeysjärjestyksestä.