Tasan käy lahjat

Näin joulun aikaan tulee eteen taas nämä dilemmat lahjojen kanssa. Parhaaksi selviytymiskeinoksi olen huomannut, että paras kun ei osta kenellekään mitään lahjoja. Kyllä ne muutkin muutamassa vuodessa älyää, että turha tuolle ostella, kun mitään ei tule kuitenkaan takaisin.

Kun tämä juhla on enemmänkin lasten ja perheiden joulu, niin mieleen tulee ensinnä se "trauma", mikä itselle jäi penskana, kun paketteja availi. Aina kun pektteja tuli, niin ensimmäisenä piti tietty avata "kovat" paketit, niissä kun oli lapselle niin tärkeitä leluja. Pehmot olikin sitten pomminvarmasti mummon tekemiä villasukkia tai äitin ostamia pitkiä kalsareita. Eli lelut oli lapsen mielestä tärlkeimpiä, ne muut tuli vähän niin kuin siinä sivussa. Ei niitä lahjoja tietenkään pellolle asti ollut levittää, mutta sen verran, että ainaki mulle riitti. Olihan siinä se vissi ero, että pahimmillaan lelut oli sökönä jo tapanina, sukat oli kyllä paljon kestävämpiä.

Aikuisiällähän tuo lahajpolitiikka onkin kääntynyt ihan päälaelleen. Nykyisellään olisi mukava saada pehmeitä paketteja eli niitä sukkia ja kalsareita. Toki muutkin vaatteet menee. Äitimuori on päinvastoin saanut päähänsä, että hän voi ostella jotain tarpeetonta roinaa, eli kovia paketteja. Kait se ajattelee, että nyt sillä kutaleella on itellä varaa ostaa vaatteensa, niin hän voi ostella ihan rauhassa leluja, tosin vähän aikuismaisempia kuin silloin menneinä jouluina.

Oli miten oli, olihan tuo hienoa saada vuosi sitten jouluna lahjaksi käsin kudotut villasukat. Kyllä ne vaan kummasti lämmittää vieläkin, muutenkin kuin lahjana.